21.6. Viimeinen päivä Napolissa

Aamupalalla käytiin samassa paikassa kuin eilen. Syötiin pinaattipiirakat ja suklaacroissantit. Sitten lähdettiin tekmään vähän sightseeingiä. 

Eka kohde oli samalla aukiolla oleva Sant Angelo a Nilo eli meidän ”oma punainen kirkko”.  Eli siis meidän hotellin lähikirkko.

Sen jälkeen kiivettiin aukion toisella puolella olevat portaat ylös San Domenico Maggiore –kirkkoon. Siellä oli ovelasti kaksi sisäänkäyntiä eli poistuttiin ”takakautta” ulos. 

Näiden kirkkojen jälkeen oli vuoro Santa Chiaran luostari ja kirkko. Luostari oli tosi upea, ihan mielettömän iso ja sisäpihalla oli mahtavat majolica-tiilin koristellut pylväät ja penkit (niillä ei saanut istua :-) ). Käväistiin museossa missä oli kaikenlaista vanhaa roinaa ja vanhan kylpylän rauniot. Itse kirkko oli todella vaatimaton verrattuna luostariin.

Muuten tämä päivä vietettiin kierrellen katuja, kujia ja kauppoja. Ostettiin vähän koruja, vaatteita ja kenkiä. Niin ja tietysti kivat pyhimyssetien patsaat Piazza Dantelta. Via Toledo on iso ostoskatu ja sitähän me mentiin edes takaisin. 

Sen päädyssä oli Piazza Plesbiscito jossa ihmeteltiin Basilica di San Francesco di Paolan kirkkoa ja Palazzao Realea. 

Tämän jälkeen pysähdyttiin proseccolle Caffe Gambrinukseen, upea vanha kahvila 1860-luvulta. Täällä Napolissa todellakin tulee aina juomien kanssa pientä syötävää (minipizzoista suolapähkinöihin), joten tänäänkään ei tarvittu ollenkaan lounasta.

Käveltiin Via Chiaian kävelykatua edes takaisin ja sitten taa Via Toledolle. Piipahdettiin myös upeassa Galleria Umberto I:ssä.

Istahdettiin drinksuille ja huomattiin, että tästähän lähtee funicular. Kysyttiin baarin pojalta, että kannattaako mennä ja hän vakuutti, että hienot on maisemat ylhäällä. No mehän sitten hypättiin junaan ja pyyhällettiin korkealle Napolin ylle. Siellä nähtiin Castel Sant Elmo ja San Martinon kirkko, mutta niihin ei jaksettu mennä sisään. Sen sijaan vaan ihailtiin upeita maisemia kaupungin yli ja Vesuviukselle asti.

Funicularilla alas ja eikun jatkettiin shoppailua / kävelyä pitkin katuja ja kujia. Jossain välissä tultiin lähelle hotellia, joten käytiin viemässä ostoskassit huoneeseen ja vaihdettiin mekot päälle. Ja eikun taas menoksi, drinksuille ja shopppaamaan. Johan sitten tuli nälkä ja istahdettiin kirkon portaille kadun varteen Trattoria O’Cerriglioon. Syötiin mozzarellaa, prociuttoa ja bruschettoja alkupaloiksi ja risottoa ja kalapastaa pääruoaksi. Hyväähän se oli. Taas.

Dinnerin jälkeen ostettiin yhdestä baarista mukaan vähän matkalaukkujen pakkausjuomaa ja lähdettiin kohti hotellia. Aika nopeasti oli laukut pakattu ja viimeinen päivä reissussa ohi…

Pakko avautua nettiyhteyksistä Italiassa. Ihan surkeat. Monessa paikassa on wifi ja tietysti hirvittävän monimutkaisen suojakoodin takana. Hotelleissa pääasiassa tosi surkeat yhteydet, kaikissa ei pääse netttiin huoneesta ja niissä joissa pääsee, on yhteys ihan surkea. Miten ihmeessä nämä täällä saa mitään tehtyä kun ei edes netti toimi?

20.6. Pompeijin raunioilla

Meidän hotellilla ei ole ollenkaan aamupalamahdollisuutta, joten lähdettiin brekulle vieressä olevalle aukiolle respan miehen suosittelemaan paikkaan, Scaturchioon. Se olikin tosi hyvä leipomo ja käytiin sisällä valitsemassa muutama erilainen pasteija joita epäiltiin suolaisiksi. No yksi olikin tosi hyvä pinaattipiiras, toinen vähän erikoinen makea lihapiiras ja kolmas makea juustopiiras. Nää kun  ei ymmärrä, että aamulla olis kiva syödä suolaista…

Näkymä hotellin ikkunasta :-)

Tänään ollaan menossa Pompeijiin. Matkalla rautatieasemalle poikettiin parissa nähtävyydessä. Ensin Cappella Sanseverossa. Sisäänpääsy oli 7 euroa, ihan kiskurihinta. Kappelia on kehuttu yhdeksi Napolin merkittävimmäksi nähtävyydeksi ja upea se olikin. Lattiasta kattoon maalattu erilaisin kuvioin. Tärkein nähtävyys kappelissa on marmorinen makaava kristuspatsas. Täällä ei saanut ottaa yhtään kuvaa ja henkilökunta kyllä myös vahti ettei kukaan päässyt edes salaa kuvaamaan.

Joku kirkko matkan varrella

Jatkettiin kävelyä Via dei Tribunalia kohti rautatieasemaa. Bongattiin matkalla myös Napolin upea Duomo. 

Piazza Garibaldilla oli menossa isot remontit joten tien löytäminen assalle ei ollut helppoa. No siellä sitten oli ihme ja kumma aika hyvin opastettu reitti circumvesuvianalle eli junalle, jolla päästäisi Pompeijiin. Liput saatiin ostettua ja päästiin laiturialueelle. Siihen sitten helppous loppuikin. Ensinnäkin ihan kaikki junat oli myöhässä, ei mitään uutta Italiassa. Ja sitten oli tosi huonosti merkitty millä junalla pääsee minnekin. Yksi vanha pappa rupesi meitä auttamaan ja ohjasi meidät oikeaan junaan. Junassakin vielä selitti minne ollaan menossa (italiaksi tietty). Pappa jäi sitten ennen meitä pois eli ei päässyt ohjaamaan meitä perille. Junat on muuten täällä aivan kamalia, liikkuvia romukasoja jotka kolisee ja kalisee pitkin kiskoja. No mutta sitten seuraavaksi meitä auttoi yksi pariskunta, jonka mies kertoi heikolla englannilla / italialla, että meidän pitää jäädä seuraavalla pois ja vaihtaa junaa. Hän neuvoi muutamaa muutakin turistia ja opasti meidät oikealle laiturille. Taas odoteltiin junaa joka oli vain 10 minuuttia myöhässä. Loppujen lopuksi päästiin Pompeijin juna-asemalle. 

Pieni jonotus ja 11 euron sisäänpääsymaksu. Otetiin lisäksi audioguidet joiden avulla kuunneltiin missä oltiin. Pompeijin alue on aivan valtava, päästä päähän menee kävellessä varmaan reilu tunti. Tiet on muhkuraisia ja vaikeita kävellä. Upeaa nähtävää on ihan joka puolella ja koko ajan. Aika hurja oikeastaan miten hyvin kaupunki on säästynyt vuoden 79 tulivuorenpurkauksesta. Kierrettiin Pompeijissa kolmisen tuntia hurjassa helteessä. Nähtiin  kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Kuvat ei tee oikeutta paikalle, tässä vain muutama antamaan fiilistä paikasta.

Neljän maissa vihdoin luovutettiin. Kun päästiin portista ulos, edessä oli onneksi heti pari ravintolaa ja sinnehän me sitruunamehulle, viinille ja leivälle suunnattiin. Aika pian oli lähdössä seuraava juna Napoliin, joten nopeasti siihen vaan! Juna oli ihan supertäynnä ja matka Napoliin kestää reilut puoli tuntia. Juna pysähtyy varmaan kahdellakymmenellä asemalla matkalla.

Napolissa jäätiin yksi pysäkki kauempana kuin mistä lähdettiin. Tämä osoittautui fiksuksi vaihtoehdoksi, matka keskustaan oli lyhyempi. Kierreltiin vähän kauppoja (ostin 6 € sandaalit) ja nautittiin välillä juhannuksen kunniaksi juomia :-)

Sitten alkoi olla jo nälkä ja etsittiin meille ruokapaikkaa. Mentiin Via dei Tribunalilla paikallista ruokaa mainostavaan Trattoria La Campagnolaan. Menu oli kirjoitettu seinälle ja tarjoilija selosti meille mitä kaikkea on tarjolla. Otettiin alkuun erilaisia paikallisia antipasteja, oli prosciuttoa, mozzarellaa, mustekalaa, sardilleja (tms.), kesäkurpitsaa jne. Nam. Pastoina meillä oli tonnikala-tomaatti-pasta ja kurpitsa-gambretti-pasta. Molemmat oikein jees. Eikös muuten ravintolaan tullut suomalaisia ja tietysti viereiseen pöytään. Joka paikassa niitäkin on. 

Dinnerin jälkeen käytiin ostamassa minimarketista viiniä, paikallista Falanghinaa, 2,50 €/pullo. Ei paha :-) Sitten hotellille lepuuttamaan uupuneita jalkoja, huh!

19.6. Amalfilta Napoliin

Tänään oli sitten aika jättää Amalfi taakse ja siirtyä Napoliin. Aamulla pakattiin kamat ja lähdettiin vielä vähän pyörimään kylille ennen lähtöä.

Käytiin Paperimuseossa, joka oli aika onneton esitys. Me ei tosin jaksettu mennä opastetulle kierrokselle kun tiedetään miten sitä paperia tehdään. Olisi haluttu nähdä Valle dei mulini mutta ilmeisesti ei siellä olekaan enää mitään myllyjä jäljellä. No tuettiin vähän sitten paikallista museotoimintaa.

Seuraavaksi käveltiin rantaa pitkin naapurikylään Atraniin. Siellä oli pari kuppilaa ja yksi kauppa. Niin ja biitsi. Sekä kirkko, jonka museoon maksoi neljä euroa. Per nenä. Ja museo oli kyllä ihan surkeimmasta päästä mitä on nähty. No tuettiinpa tätäkin toimintaa siis.

Lähdettiin vähän eri reittiä Amalfiin, seurattiin kylttejä kylästä. Reitillä oli aika monta porrasta kovassa auringonpaahteessa, huh! Lopuksi tultiin hissille, jolla pääsi alas kadun varteen eurolla. No todellakin mentiin. Hissi tuli itse asiassa parkkiluolalle, josta oli oikoreitti Amalfiin kallion sisällä. Ihan jännittävää, joten sitä kautta käveltiin takaisin. Vielä oli pakko istua viimeisen kerran Duomon aukiolla ja nähtiinhän me vielä yksi morsiusparikin :-)

Tänään etenkin meni meidän edestä todella moni ruskean paperitötterön kanssa. Jotain ne sieltä söi. Meille ei heti selvinnyt että mitä. Päätettiin lähteä etsimään tötteröiden alkulähdettä. Johan se sitten löytyi, paikallinen kalaruokala ”seinässä”. Sieltä ostettiin tötteröllinen ihania paistettuja mustekaloja ja katkiksia. Haettiin laukut hotellilta, roudattiin ne satamaan, ostettiin liput Salernon laivaan ja istahdettiin laiturille odottamaan ja syömään meidän kalaherkkuja.

Laiva Amalfista Salernoon kesti puolisen tuntia. Salerno ei vaikuttanut ainakaan mereltä katsottuna kovin kiinnostavalta paikalta, aika teollisen oloinen kaupunki. Me käveltiin satamasta suoraan juna-asemalle (ehkä 400 metriä), ostettiin liput Napoliin ja siirryttiin oikealle laiturille odottamaan junaa. No laiturillahan oli kummallinen cargojunan pätkä odottamassa. Ei merkkiäkään meidän junasta. Vasta kun junan lähtöaika oli, tuli viesti, että laituri on vaihtunut. Kauhealla kiireellä vaihdettiin laituria ja ehdittiin junaan. Matka Napoliin kesti noin 45 minuuttia, suurin osa siitä tunneleissa ja aika epämielenkiintoisissa maisemissa.

Napoli Centralelta otettiin taksi meidän hotelliin, Hotel Europeoon. Sijainti on ihan mahtava, aivan parin askeleen päässä vanhan Napolin pääkadusta, Spaccanapolista. Huone oli ihan simppeli mutta siisti. Seinällä oli maalaus iglusta ja jääkarhuista, kiva muistutus kodista :-)

Lähdettiin tutustumaan Napoliin. Kaupunki on tosi sotkuinen ja graffitteja on joka puolella. Mutta muuten ihan perusitalialainen kaupunki. Joka nurkassa on tosi isoja sisäänkäyntejä kadulta kortteleihin. Joko nämä ovat olleet tosi suuruudenhullua väkeä tai sitten jättiläisiä? 

Ehdittiin istahtaa lähipiazzalle drinksuille kun taas iski ukkonen ja kauhea vesisade. No eipä meitä haitannut päivänvarjon alla :-) Käveltiin Spaccanapolia eteenpäin ja nähtiin mm. Gesú  Nuovon kirkko ja Guglia dell’ Immacolatan patsas.  Käytiin Piazza Dantella ja Piazza Bellinillä. 

Sitten olikin jo dinnerin aika ja mentiin meidän hotellin sedän suosittelemaan Gino Sorbillon pizzapaikkaan. Siellä oli jono ulkona ja mekin käytiin laittamassa itsemme listalle. Ei kestänyt kauhean kauaa kun oli meidän vuoro. Tilattiin margaritapizza ja toiseksi kinkku-homejuustopizza. Pizzat oli kyllä tosi hyviä. Ravintola oli aika rouhea, viini juotiin muovimukeista ja kun ruoka oli syöty, tuli lasku saman tien pöytään. Kierto on siis hyvin nopeaa täällä! 

Törmättiin kotimatkalla muuten Pulcinellan patsaaseen. Sehän on oikein kaupungin symboli. No eipä sitten muuta kun hotellille tukkaa pesemään ja iltatouhuihin, että taas huomenna jaksetaan eteenpäin!